MIKSI KOIRA ON ESINE?
Omistan itsekin kaksi koiraa ja ymmärrän täysin ihmisten tunteet koiraansa kohtaa, koirat ovat perheenjäseniä ja yhtä rakkaita sekä tärkeitä kuin muutkin perheenjäsenet. On tietysti "tylyä" nimitellä koiria esineeksi, mutta juridiikka on ennen kaikkea riitojen ratkaisua sekä ohjeena ristiriitatilanteille.
Silti on oleellista määritellä "tunteettomasti" eri asioita lainsäädännössä eli kun koira on määritelty esineeksi johtuu se siitä, ettei koira voi olla ihminenkään eikä koiraa koske siten ihmisen oikeudet eikä siten myöskään ihmisen velvollisuudet tai vastuu (toki koiria suojelee ja koiranpitoakin rajoittaa useampikin laki kuten eläinsuojelulaki).
Systematisoinnin "ihanuus ja helpotus"
Usein kyse on siitä, että erilaiset asiat ja ilmiöt on pakko määritellä ja saada johonkin "lokeroon" juridiikassa, on systematisoitava asioita ja ilmiöitä, jotta niiden käsittely olisi helpompaa. Siksi on hyvinkin "tylysti ja tunteettomasti" määritelty, että melkein kaikki muu kuin ihmiset ovat jonkun "omaisuudeksi" eli esineeksi (irtain ja kiinteä omaisuus). Esineetkin ovat vielä määritelty omiin erilaisiin "ryhmiin". Kyse on siis vain tavasta määritellä asioita, jotta ne olisivat selkeämmin ymmärrettävissä ja luokiteltavissa johonkin yhteyteen. Meille juristeille se on tärkeää, että nämä "luokittelusäännöt" ovat yhdenmukaiset, jotka sitten on opetettu meille ja osaamme kommunikoida asioista ilman, että tarvitsee alkaa määrittelemään tai selittelemään mitään, vaan jokainen tietää mistä on kyse. Suomeksi sanottuna nämä termit tekevä asiat yksiselitteisemmäksi. Se on äärimmäisen tärkeä juristien työssä, niin kuin muissakin ammateissa, että on oma "ammattislangi".
Juridinen terminologia vs. arkielämän tunteet
Toisin sanoen, kyse on pelkästä juridisesta tavasta määrittää koiran asemaa, ei sen kummemmasta. Onneksi juridiikkaan eivät kuulu tunteet. Kuten tämän linkin tekstissä, jossa "piisaa" hyvinkin tunnepitoista "paatosta" koiran asemasta, tulee jopa vähän ihmeteltyä kuinka voi näin huonosti suomalainen tuntea omaa lainsäädäntöään.
Haluaisin muistuttaa, että lainsäädäntövalta kuuluu Suomessa eduskunnalla ja ihan jokaisella äänioikeutetulla on oikeus neljän (4) vuoden välein vaikuttaa eduskunnan "kokoonpanoon". Juristina minä en ota ikinä kantaa onko lainsäädäntö oikeudenmukainen, se on lainmukainen ja sen tosiasian kanssa elän ja lakia noudatan sekä sovellan. Sen soveltamiseenkin minut on koulutettu tiukasti noudattamaan tiettyjä sääntöjä, minulla ei ole koskaan valtuuksia eikä tule koskaan olemaan valtuuksia tai asemaan määritellä mitä laki on. Minä vain yritän kirjoittaa sitä selkokielellä teille tässä blogissa. En voi ottaa siis vastuuta lukijan ymmärryksestä, eivätkä nämä kirjoitukset ole sitovia ohjeita tai neuvoja.
Esineoikeus: Koira on esine
Esineitä yleensä siis omistetaan eli koirankin omistaa yleensä joku ihminen, joka on tärkeää, koska jonkun kuuluu kantaa vastuu koirasta, koiran hyvinvoinnista sekä mm. koiran aiheuttamista vahingoista. Koiraa ei voida laittaa vastuuseen teoistaan kuten ihmistä (vahingonkorvausvelvollisuus koskee jokaista ihmistä, myös lapsia) vaan koiran omistajalla on vastuu koiransa tekemisistä.
Koiran kauppaa voi koskea myös kuluttajasuolaki, tosin se on varmaan Suomen olosuhteissa harvinaista, koska kuluttajasuojalain mukaan laki koskee vain elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä koiran kauppaa/luovutusta. Ja koiran kauppaa koskee usein siis irtaimen esineen kauppaa koskeva laki eli kauppakaari. Eli "selkokielellä", esimerkiksi riitatapauksessa pitäisi riitaa viime kädessä ratkoa käräjäoikeudessa (jokainenhan tietää ettei se ole kovin tarkoituksenmukaista, jos kyse ei ole suuremmista rahasummista, puhumattakaan mahdollisesta riskistä joutua maksamaan vastapuolenkin oikeudenkäyntikulut). Kuluttajaviranomaisilla ei ole valtuuksia "puuttua" tai ottaa kantaa näihin asioihin ainakaan virallisesti. Siksi suosittelen, että käytätte kennelliiton sopimuspohjia tai muulla tavoin kirjallisesti ja tarkasti määrittelette myyjän ja ostajan aseman ja oikeudet sopimuksessa.
Suomessa kennelliitto neuvoo jäseniään tarvittaessa jopa riitatapauksissakin ja jokainen kasvattaja, joka haluaa pentueensa rekisteröidä virallisesti Suomessa, on sitoutunut kasvattajasitoumukseen ja joutuu noudattamaan kennelliiton sääntöjä. Ainakin kennelliitto vaatii kasvattajilta, että he käyttävät heidän laatimaa kauppakirjaa koirankaupassa, mutta tämähän koskee siis vain rekisteröityjä pentuja/koiria.
Ihminenhän on "vajaavaltainen" alle 18-vuotiaana Suomessa eli lapset eivät voi päättää asioistaan vaikka heidän "valtuudet" kasvavatkin iän myötä. Koira ei muutu koskaan "täysivaltaiseksi" ja sekin on yksi syy miksi koira on "esine" juridisessa mielessä. Koira siis omistetaan aina ja ollaan koirasta vastuussa sen "hamaan loppuun" asti.
Koira on "irtain esine" eli koira ei ole "kiinteä esine" ja siitä myös voidaan tehdä johtopäätös, että koira on myös "irtainta omaisuutta", jota myös koskee iso "litania" erilaisia säädöksiä. Sinänsä en siis näe koiran määrittelyä esineeksi kauhean ihmeelliseksi, se vaan kertoo, että ihmisellä on ennen kaikkea velvollisuuksia koiraa kohtaan ja koiran omistajana myös muita kohtaan.
