AVIOERO JA OSITUS

OMAISUUDEN OSITUS AVIOEROSSA

Heti aluksi pyydän anteeksi kaveriltani, kun heti kysyessäsi neuvoa minulta, tein aiheesta blogikirjoituksen. Tuli vain mieleen, että tämä aihe on varmasti tärkeä ja yllättävän (siis minua yllättää) vaikeaselkoinen terminologialtaan. Itselleni nämä asiat ovat selkeät, mutta koen ettei tätä ole helppo juristinkaan selittää ihmisille "selkokielellä".

Avioliittolain neljännen osan ensimmäisen luvun mukaan:

 "Kun avioeroa koskeva asia on vireillä taikka kun avioliitto on purkautunut, omaisuuden ‹ositus› on toimitettava, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii." 

Yleensä ositus tehdään sopimuksena tai ainakin tähän pyritään, koska se o edullisinta taloudellisesti. Ositussopimus on nimensä mukaan sopimus ja luonnollisesti on kaikille helpompaa ja edullisempaakin tehdä ositus (sovinnossa) sopimuksena. Miksi se sitten pitää tehdä?

Velkojia ja verottajaa tietysti kiinnostaa, et miten omaisuuksia jaetaan. Osituksen jälkeen on molempien omaisuudet "eroteltu" ja yhteiset velvoitteet päätetty tai sovittu. Ositussopimus koskee vain aviopuolisoiden omaisuutta, ei lasten asioita (toki lasten asioista sopiminenkin kuuluu avioeroon, mutta en tästä aiheesta tässä kirjoita). Ositusta voi hakea tietysti myös tuomioistuimeltakin ja joudutaankin hakemaan riitaisissa asioissa. Ositus voidaan tehdä JO kun hakee avioeroa tuomioistuimelta.

 

Suosittelen lämpimästi asiantuntijan eli juristin käyttämistä osituksessa. Oikeusaputoimistot antavat apua ja neuvoa myös tässä asiassa. Pienituloiset sekä keskituloiset voivat saada edullista oikeusapua oikeusaputoimistoista, yksityisiltä asianajajalta sekä lupalakimiehiltä.

Avio-oikeus

Avioliittolain toisessa luvussa 34 §:ssä ja 35 §:ssä on avio-oikeudesta ja omaisuuden omistuksesta. Tämä tuntuu olevan se kaikkein eniten kysymystä, hämmennystä ja epätietoisuutta herättävä asia, että mikä tämä avio-oikeus on ? Jokainen omistaa omaisuutensa ennen avioliittoa, avioliiton aikana ja sen jälkeen (Kirjallisella avioehtosopimuksella voidaan estää puolison avio-oikeus omaan omaisuuteen).

Avio-oikeudessahan lyhykäisyydessään ei ole kyse siitä, että vähemmän omistava puoliso voi itselleen vaatia toisen omaisuutta tai jotain yksittäistä osaa toisen omaisuudesta. Vaan kyse on avioliittolain 35 §:n mukaisesti oikeus puoleen omaisuuden säästöstä. Osituksessa on tarkoitus selvittää ja erotella puolisoiden varat ja velat ja kyse on niiden jälkeen jäävästä (mahdollisesta) säästöstä lyhykäisesti ja yksinkertaistaen. Tosin laista ilmenee tarkemmin mitä tulee ottaa huomioon ja miten. Aina kun on kyse laista on aina yleensä myös poikkeuksia (jotka ilmenee laista) Eikä pelkkä säästö vielä kerro, että paljonko mahdollinen tasinko tulisi olemaan  jos, toinen puoliso joutuukin maksamaan toiselle.

Myös velat ovat henkilökohtaisia ennen avioliittoa, sen aikana ja sen jälkeen. Luonnollisesti yhteinen omaisuus ja  yhteiset velat ovat yhteisiä ja nekin erotellaan ja jaetaan osituksessa. Kyse on siis, että selvitetään kaikki omaisuus ja velat sekä sovitaan miten ne jaetaan puolisoiden kesken ja tuleeko tasinko kyseeseen eli joutuuko toinen puolisoista maksamaan toiselle tasinkoa

Puolison konkurssi

Ihan kiinnostava on avioliittolain toisen osan toisen luvun 35 §:n 4. momentti: 

"Jos puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen puoliso voi poistaa kummankin puolison avio-oikeuden ilmoittamalla siitä maistraatille vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta siten kuin maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa (57/2005) säädetään. (4.2.2005/58)" eli ihan huomionarvoinen asia tämäkin vaikka avioero ei olisikaan ajankohtainen tai edes suunnitelmissa.

Sopimusositus

Kyseessä on sopimus, jonka puolisot voivat tehdä vaikka oikeusaputoimistossa, yksityisellä asianajajalla tai lupalakimiehen luona ja kyseessä on ehdottomasti sopimus eli osapuolet itse sopivat miten mahdollisesti jakavat omaisuutensa ja suosittelen, että tässä tilanteessa myös molemmat osapuolet kertovat oman näkemyksensä asioista, koska kysehän on kahden ihmisen välisen sopimuksen tekemisestä sekä vahvistamisesta asiantuntijan avulla.

Muistuttaisin vielä, että perityssä ja lahjoitetussa omaisuudessa on omat rajoitteensa sekä lämpimästi suosittelen, että lahjakirjoihin ja testamentteihin lisättäisiin aina maininta "ei ole avio-oikeuden alaista omaisuutta", koska tämä selkeyttää mahdollisia tulevia riitoja perinnöksisaajan ja mahdollisten olemassa olevien aviopuolisoiden tai tulevien aviopuolisoiden mahdollisessa avioerotilanteissa eli tällä voi myös perinnöksijättäjä vaikuttaa asiaan miten omaisuutta kohdellaan mahdollisessa avioerotilanteessa.

Laittakaa kysymyksiä tulemaan.